Ääripäästä toiseen

Aamu alkoi taas kerran aikaisin, tavoitteenamme taittaa vajaa 400 km Prahasta Müncheniin muutamassa tunnissa. Liftiohjeet olivat hyvin hallussa kun pakkasimme edellisillan aivan loistavaa dyykkisaalista kassiin samalla kun söimme aamupalaksi keskellä yötä paistettuja lettuja. Muu talo nukkui vielä kun saimme kamat kasaan, muutamat jäähyväiset suomalaisille kavereille ja kiitoslappu ilmoitustaululle, olimme valmiita matkaan. Dyykattiin vielä matkaeväiksi Miladan naapurissa sijaitsevasta opiskelija-asuntoloiden roskakatoksesta ainakin kilon pussi täydellisen kypsiä kirsikoita. Ne eivät olleet aivan yhtä hyviä kuin edellispäivänä Miladaan tuodut dyykkikirsikat, mutta toimivat vallan hyvin ilmaisena naposteltavana.

Kirsikkapussi kainalossa matkasimme ensin bussilla ja sitten kahdella eri metrolla liftipaikalle, kävimme aseman vieressä ostoskeskuksessa kuluttamassa viimeiset tsekin kruunut ja nousimme tien varteen. Noin puoli tuntia liftattuamme eräs hyvin innokas nuori mies olisi vienyt meidät Plzeniin, mutta kieltäydyimme koska ajattelimme saada paremman kyydin paljon pidemmälle. Noin tunnin kohdalla alkoi toivo jo hiipua, ja kun seuraava auto tarjoutui viemään meidät hieman Plezenistä eteenpäin, hyväksyimme tarjouksen. Huonosti englantia puhuva tsekkiläispariskunta lapsineen jätti meidät hyvin hiljaiselle huoltoasemalle keskelle ei mitään, ja ajattelimme että kaikki toivo on mennyttä. Kosmos ei kuitenkaan hylännyt meitä tälläkään kertaa, vaan saimme kyydin noin 50 km päähän Münchenistä toiselta ihmiseltä jolta kysyimme kyytiä. Keski-ikäinen autokauppias jätti meidät isolle ja vilkkaalle huoltoasemalle, jossa meidän oli pyörtymisen välttämiseksi syötävä eväitämme. Onnistuimme saman tien nappaamaan yhden paistetun perunan kahvilan tiskikärrystä ja livahtamaan portin ali maksulliseen vessaan hakemaan helpotusta ja vessapaperia.

Kun tarpeet oli tyydytetty, aloimme kysellä kyydin perään, ja saimme taas myöntävän vastauksen toiselta vaivaamaltamme ihmiseltä. Tämä Münchenissä englantia ja ranskaa työkseen opettava mies oli kova kehumaan kotikaupunkiaan koko matkan, ja ilmeisesti hän piti meille puhumisesta niin paljon, että ajelutti meitä ympäri kaikkien Münchenin tärkeiden nähtävyyksien tavoitteenaan viedä meidät suoraan kaverimme etuovelle. Osoitteen perusteella hän ei taloa löytänyt, mutta ystävällisten kaduntallaajien ohjeilla hän jätti meidät korttelin päähän oikealta ovelta.

Tämä oli ensimmäinen kerta kun olimme Münchenissä. emmekä siis olleet koskaan käyneet tämän kaverin kotona. Hämmästys olikin melkoinen kun huomasimme opiskelijapojan asuvan todella hulppeassa kämpässä aivan keskustassa. Arkkitehti-isän kanssa asuminen selittää oikein hyvin todella luovat sisustusratkaisut ja aivan viimeisen päälle olevat kodinkoneet. Maksullisen vessan itsestään puhdistuva istuinrengas oli jo jotain, mutta työtason alta vedettävä kosketuksella toimiva liesi jättää sanattomaksi. Kuuma suihku, tuore ruoka ja koneessa pyörivät pyykit ultramodernissa kodissa luovat niin vahvan kontrastin sähköttömälle Milada-squatille, että tähän tottuminen vie varmaan pari päivää..