Porvarisarkea

München.

Meitä oli varoitettu etukäteen. Saksan kallein kaupunki. Konservatiivisia ihmisiä. Kaikki tämä pitää kyllä paikkansa: täällä on siistiä, puhdasta, keski-ikäistä ja tylsää. Roskaakaan ei näy kadulla, saati sitten köyhiä tai kodittomia. Kaikesta ulkokultaisuudesta ja porvarillisuudestaan huolimatta München on ihan mielenkiintoinen paikka, ja ehdottomasti lokin paratiisi.

Aloitimme päivän pitkien yöunien jälkeen kävelemällä keskustaan matkalla dyykkaillen läpi Mäkkärit ja Kill the Fucking Chickenit. Saaliiksi saatiin puolikas purilainen, parit ranskalaiset, kaalisalaatti, yksi limppari ja kahvikuppi. Kadunvarsiroskiksista löysimme jäätelöä, mehua, leipää, sateenvarjon, kangaskassin, munkkeja ja, uskokaa tai älkää, homopornoa. Katse oli siis suurimman osan ajasta keskittynyt roskiksiin, mutta sivusilmällä tuli katseltua myös mielettömän hienoa arkkitehtuuria.

Join liftikyydin suosittelemaa olutta enkä oikein vaikuttunut. En oikein tiedä onko vika minussa vai saksalaisessa oluessa, mutta kaikesta hehkutuksesta huolimatta kaikki täällä maistuu Lapparilta. (Tsekin oluet, ystävät rakkaat, ovatkin sitten aivan toinen asia).

Pyörittyämme kaupungilla tarpeeksi lähdimme takaisin Felixin luo toivoen matkalla törmäävämme ruokakauppaan josta dyykata tai ostaa illallista. Löysimme Motorama-kauppakeskuksen ja jotenkin kummassa myös sen roskikset. Mitä aarteita siellä odottikaan! Seitsemän avokadoa, tomaattia, salaattia, kurkkua, vanukasta, suklaakeksejä, banaaneja, mangoa, persikoita, omenoita, karhunvatukoita, kesäkurpitsaa, 20 kuitupatukkaa, sieniä, croissantteja.. Oi onnea! Illalla teimme vielä kävelylenkin puistossa ja löysimme sitruunalimonadia.

Majoittajamme Felix valmistuu tänään ranskan kielen alalta joksikin lie miksi ja on juhlimassa luokkakavereidensa kanssa, mutta toivon mukaan hänellä on huomenna aikaa näyttää meille jotain hänen lempipaikkojaan. Felix on rento taiteilijarenttu ja voisi tietää jotain mielenkiintoisempaa kuin kirkot ja aukiot.

Minun täyty vielä kertoa miten uskomattoman hieno kämppä tämä on. Ulkoa se näyttää pienenpieneltä mitättömältä kivitalolta, joka on ahdettu kahden isomman väliin, mutta sisällä odottaa ultramoderni neljän kerroksen koti. Felixin isä on arkkitehti. Hän on aikanaan ostanut talon huonossa kunnossa ja remontoinut siitä oikean aarteen. Kaikkialla on vaaleaa puuta, paljon valoa ja tilaa, portaissa ei ole kaiteita ja ikkunat sisäpihalla ovat koko seinän kokoisia. Kaikkialla on mietitty erikoisia ratkaisuja ja talo on todella toimiva. Kontrasti Miladaan, jossa ei ollut sähköä, suihkua tai kuumaa vettä on valtava.

Tämä on juuri sitä matkaamisen parasta antia: nähdä ja kokea, miten eri tavoin ihmiset voivat elää ja olla onnellisia.