Päivät vierivät Berliinissä...

Herättiin tosiaan sieltä Köpissä olevasta kommuunista ja sen vieraspatjalta ilman sen kummempia suunnitelmia. Köpin hullu tungos ja sekava punkkarimeininki ei oikein ollut meidän mieleen, ja päätimme etsiä uutta yöpaikkaa. Hengailtuamme vähän Alexanderplatzilla suuntasimme kohti Friedsrichshainia, jossa tiesimme olevan muutamakin taloprojekti tai squatti. Nämä ovat kaikki keskittyneet Rigaerstrasselle, ja jostain syystä kaikista näistä päädyimme numeroon 78. Se ei ole vallattu talo, mutta porukka on enimmäkseen kolmelta eri vallatulta talolta, jotka päättivät yhdessä ostaa talon ja nyt he kunnostavat sitä. Noin 50 asukkaasta huolimatta talon arki tuntuu sujuvan todella hyvin, puhumattakaan n. 20 vieraasta joita talolla on Berlin action weeks -tapahtuman takia. Keittiössä hengailee aina porukkaa ja joka päivä tehdään illalla yhteinen ruoka. Seuraavaksi olemme menossa Prahaan ja mahdollisesti vallatulle talolle nimeltä Milada. Sattumalta puolet talon possesta on nyt Berliinissä ja majoittuu samassa talossa kuin me :D

Talolla hengailun ja kaupungilla pyörimisen lisäksi ollaan oltu myös aktiivisia. Keskiviikkona käytiin vähän katsomassa Berliinin squattausmeininkejä parin korttelin päässä majapaikastamme. Päädyttiin paikalle oikeastaan monien sattumien kautta. Alunperin vaan törmättiin kadulla tuttuun valtaajakaveriin Turusta, jonka kanssa alettiin jutella action week-hommista. Päädyttiin viereiseen squatkahvilaan syömään vegaanimättöä ja juomaan kukin mitäkin. Rennon jutustelun keskeytti saksankielinen info juuri vallatusta talosta, jonne kaivataan lisäjoukkoja baariin kokoontuneesta väestä. Parin saksalaisen tulkattua meille homma noin karkeasti, lähdettiin pareittain kulkemaan kohti homman ydintä. Meikäläiset ei kaivanneet putkaan, joten hengailtiin vaan ympäriinsä ja tarkkailtiin tilannetta. Varmaan parin tunnin pattitilanteen jälkeen ja poliisien kerran kehotettua ihmisiä hajaantumaan päätimme siirtyä lämpimiin sisätiloihin. Talolla ei selvästikään ollut tapahtumassa mitään vielä pitkään aikaan, eikä kukaan tiennyt seuraavasta siirrosta vielä mitään.

Tämä oli kuitenkin hyvä oppitunti ajatellen lauantaista action weekin kohokohtaa, Tempelhof-lentokentän valtausta. Infoa oli jaettu äärimmäisen vähän, ja harva tuntui oikeasti tietävän yhtään mitään koko homman suunnitelmista. Päädyimme paikalle vajaan tunnin ilmoitetun kokoontumisajan jälkeen, mutta emme missanneet mitään. Paikanpäällä tyypit jakoivat mahdollisimman huomaamatta jengille joko valkoisia tai vihreitä lappusia sanoen että vain lapun värillä on väliä. Juteltuamme parin saksankielisen tyypin kanssa tulimme siihen tulokseen että koko homma on äärimmäisen epäilyttävä eikä todellakaan voi tietää mihin koko tapahtuma päättyy. Varsinkin, kun paikalla oli aivan helvetisti poliisiautoja ja mellakkapoliiseja ja lisävarustuksina kolme vesitykkiautoa, yksi poliisitankki ja ilmassa pörisevä helikopteri.

Itse action alkoi kuitenkin suht nopeasti, kun valkoisella lipulla pyydettiin valkoisen lapun saaneita tyyppejä seuraamaan. Lopulta koko ihmismassa alkoi valua kulkueena kohti aseman toista reunaa, ennen kuin poliisi sai ajoneuvot massiivisessa rivissä porukan pysähtymään. Yksi kova paukahdus, poliisien hajaantumiskäskyt ja hyökkäysvalmiudessa lähestyvä vesitykki sai porukan nopeasti vaihtamaan suuntaa. Taas hetki miettimistä ennen seuraavaa siirtoa, aina vaan lisää poliisiautoja paikalle, ja väkijoukko lähti yrittämään kohti lentokentän kiitoratoja. Itse seurasimme rauhallisempien joukossa perästäpäin. Valtavan lentokenttärakennuksen sivua vahtivat lukuisat vartijat koirineen ja jatkuvasti uudet poliisiautot halkoivat väkijoukkoa pillit ulvoen. Bileet vaikuttivat pysähtyneen kiitoratojen vieressä kulkevalle autotielle, aidan ja massiivisen poliisirintaman estäessä joukon etenemisen. Taas hieman mellakkapoliisien siirtymistä paikasta toiseen, vesitykkien esiintulo ja me olimme saaneet tarpeeksemme. Oli aivan ilmeistä ettei kukaan pääsisi kentän aitojen sisäpuolelle, eikä katubileet muutaman rummun ja satojen poliisien kanssa innostaneet moniakaan. Myöhemmin kuulimme, että bileet olivat pian poistumisemme jälkeen siirtyneet läheiseen puistoon ja viimeiset epätoivoiset kentälle tunkeutumisyritykset päätetty siirtää myöhempään yöhön.Samalla kuulimme myös jonkin tahon epävirallisia laskelmia siitä, että koko tapahtumassa oli ollut 4000 osanottajaa ja 1400 poliisia.

Suurin osa ajasta on kuitenkin mennyt ihan perusturistihommissa. Ollaan syöty ihan mahtavia vegaanisia (ja valmiiksi vegaanisiksi merkittyjä) sorbetteja puistossa, käyty iltapäiväteellä Morgenrot-nimisessä kollektiivikahvilassa, johon allekirjoittanut rakastui täysin, tietysti tarkastettu muuri, hengailtu joka päivä pieni hetki Köpillä, dyykattu juustoja paikallisen kaupan takaa, syöty parit dönerit, ajettu pummilla kaikilla mahdollisilla kulkuvälineillä, ihasteltu todella monia tyhjiä taloja (ja päätetty vallata niistä joku heti KUN muutetaan tänne). Ollaan myös rakastuttu kaupungilla irrallaan juokseviin koiriin, halpaan kaljaan, Friedrichschainin ja Prenzlauer Bergin kaupunginosiin, luomukauppoihin ja rappioromantiikkaan.

Saksan valtausmeiningit eivät siis oikein sytyttäneet, enemmän kiinnostaa majapaikassamme asuvan, Liettuasta kotoisin olevan valtaajatyypin kertomukset hylätystä huvipuistosta, joka hyvin saattaisi olla tutustumisen arvoinen. Lentokenttä Berliinissä, ehkä huvipuisto kotimatkalla jossain päin Liettuaa..?

Huomenna matka jatkuu Prahaa kohti!