Tiistaiaamuna keräsimme kimpsumme ja kampsumme ja suuntasimme kohti liftipaikkaa, josta pyrimme jompaan kumpaan Etelä-Tanskan satamaan, josta päästä Saksaan Berliiniin. Ensimmäinen kyyti vei meidät Nyradiin huoltoasemalle, jossa moni rekka piti taukoa. ensin tarkistimme kahvilasta, mutta siellä oli jonkseenkin hiljaista. Onneksi silti tarkistetiin, sillä tarjoutui loistava tilaisuus table-divingiin, saimme saaliiksemme paljon ranskanperunoita ja suolakurkkua. Tämä oli kuitenkin vain hyvän onnen alkua. Jututimme rekkakuskeja, ja yksi tsekki oli menossa läntisempään satamaan. Se kuitenkin olisi kiertänyt aika paljon ja tuonut ainakin kaksi tuntia lisää matkustuaikaa meille. Viereen pysähtyi saksalainen kuski, joka osoittatui oikeaksi enkeliksi.
Hän oli matkalla Müncheniin ja aikoi pitää 9 tunnin taukonsa ennen lähtöä huoltoasemalta. Hän ei puhunut englantia emmekä me saksaa, mutta jonkin aikaa elehdittyämme hän tarjoutui viemään meidät suoraan Gedserin satamaan. Satamassa hän kirjoitti lappusiaan uusiksi jotta toinen meistä pääsisi ilmaiseksi hänen kanssaan rekassa lautalle. Samalla hän hommasi toisellekin samanlaisen paikan toisen rekan kyytiin, joten loppupeileissä emme joutuneet maksamaan lauttamatkastakaan mitään. Kun odottelimme lautan tuloa hän jatkuvasti yritti saada meille suoran kyydin Berliiniin (hän melkein puhui meille paikat saksalaiseen eläkeläisbussiin).
Lautalla hän antoi meille tarjouskuponkinsa, joilla saimme kahvilasta 35 % alennusta. Kahvilatyöntekijä vielä laskutti jonkun toisen aterian vahingossa meiltä, ja selvityksen jälkeen saimme rahat takaisin ja ilmaisen pillimehun!
Lopulta sama kuski vei meidät n. 100 kilometrin päähän Berliinistä, osti meille suklaapatukat ja huoltoasemalla puhui meille seuraavan kyydin suoraan Berliinin keskustaan. Tämä kyyti oli tv-tuottaja joka ajoi koko matkan 180 km/h. Hän piti puhumisesta, ja halusi vielä Berliinissä tarjota meille kantapaikassaan oluet. Parin tuopillisen jälkeen hän halusi viedä meidät suoraan Köpille, josta toivoimme saavamme yöpaikan.
Köpillä oli paljon ihmisiä ja kukaan ei tuntunut tietävän mitään. "Nukkumasalissa" oli kitaraa soittavia hippejä ja koiranpaskaa patjalla. Lopulta löysimme jonkun, joka asui Köpillä ja lupasi meille asunnostaan vieraspatjan. Olimme todella väsyneitä tässä kohti kellon ollessa jo 2 yöllä. Vieraspatja sijaitsi n. 2 ja puolen metrin korkeudessa ja pääsy sinne rikkinäisillä tikkailla oli väsyneessä tilassa aikamoinen akrobatianäyte. Lisäksi pihalla porukka melskasi koko yön, mutta nukuimme silti sikeästi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti