Grenoble

Blogin kirjoittaminen on jaanyt vahan taka-alalle viime aikoina ja ollaan tan aikataulusta vahan myohassa. Tama teksti tulee Barcelonasta, toivottavasti tunnin nettiaika riittaa aikataulun kiinnisaamiseen...

Grenoblessa meilla oli vihdoin varma yopaikka kaverini Lauran luona, ja taten tiedossa parin paivan tauko hektisesta juoksemisesta ympari kaupunkia. Paastyamme keskustan puistoon, kavimme kaupassa ja istuimme aloimmelle nurmikolle. Hetken paasta Laura kaveli sattumalta ohi, ja kertoi etta paasee toista noin kuuden tunnin paasta ja voi silloin opastaa meidat kotiinsa. Tiedossa oli siis monen monen tunnin puistohengailu mukavan lampimassa saassa ilman mitaan tekemista. Grenoblen keskuspuisto tarjosi mita parhaan ympariston tallaiselle toiminnalle, silla puiston roskiksista loytyi todella paljon pois heitettya ruokaa, Grenoblen kaupunki tarjosi ilmaista juomavetta ja ilmaisen vessan seka ilmaa mukavasti vilvoittavan suihkulahteen, ja lukuisat auringosta nauttivat ihmiset ymparilla takasivat ettei meille paassyt tulemaan tylsaa.

Illalla Laura haki meidat puistosta ja opasti kotiinsa, tarkemmin sanottuna vanhempiensa asuntoon jossa han viettaa kesalomaansa. Vanhemmat eivat puhuneet juuri ollenkaan englantia, ja valilla Laura joutui tulkkaamaan asioita myos veljelleen. Kielimuurista huolimatta ihanan hossottava aiti oli valmistanut meille monen kysymyksen ja tuotetiedon tarkistamisen jalkeen vegaanisen illallisen. Ranskalaisesta keittiosta ei ilmeisesti juurikaan loydy valmiiksi vegaanisia ruokia, joten saimme nauttia salaatista ja marinoiduista paprikoista ilman ateriaan lisaksi kuuluvia ilmakuivattuja lihoja.

Kevyen illallisen jalkeen Laura oli jarjestanyt parhaan kaverinsa ajamaan meidat autolla eraaseen Grenoblen tarkeimmista nahtavyyksista, Bastillen vuoren huipulle katsomaan maisemia. Vuorella saimme kuulla pienia knoppeja paikan historiasta, Napoleonin hullutuksista ja siita, kuinka kaupungissa jonka me olimme kuvitelleet pieneksi ja merkityksettomaksi asuu yhteensa kolme miljoonaa ihmista tehden siita Ranskan 8. tai 10. suurimman kaupungin.

Seuraavana paivana koko perhe yritti keksia meille mielenkiintoista tekemista, ja lopulta lahdimme Lauran ja veljensa kanssa yhteen siisteimmista paikoista tahan mennessa. Noin 30-35 asteen helteesta johtuen meille haluttiin nayttaa kaupungin viileampi puoli eli eraalta kaupunkia ymparoivalta vuorelta alkunsa saava joki, joka putoaa alas todella kaunista rinnetta tarjoten matkalla muutaman valtavan hienon vesiputouksen. Vesi oli todella puhdasta ja ihanan viileaa joten tama retki todella virkisti meita seka henkisesti etta fyysisesti raskaiden paivien jalkeen.

Grenoblen oli tarkoituskin olla meille rauhallinen valipysakki ennen uutta liftireissua, joten ainoa mainitsemisen arvoinen asia seuraavista hetkista taitaa olla Lauran aidin ystavallisyys ja meille annettu evaskassi jonne oli erikseen meita varten ostettu kylmaa vetta, soijamaitoa, riisikakkuja, hedelmia, leipaa, salaattia ja ihana pieni purkki taynna aidin itse tekemaa ja mahtavan hyvaa viikunahilloa.