Bardonecchiassa odotti viela 2 euroa maksava bussikyyti rajan toiselle puolelle, ennen kuin virallisesti olimme Ranskassa. Viimeinen juna edemmas Ranskaan oli jo lahtenyt, kun bussimme pysahtyi pieneen Medonan kaupunkiin keskelle Alppeja. Paivan viimeiset tunnit kulutimme kulkien edestakas Medonan yhta ja ainoaa katua etsien sopivaa yopaikkaa ja jotain syotavaa. Siina sivussa halusin yrittaa liftata Grenobleen, vaikka oli selvaa ettei tasta n. 500 asukkaan kylasta paase minnekaan. Saimme kuitenkin maistaa ranskalaisten solidaarisuutta mita parhaimmassa muodossa, kun meidat ulkona dyykkaamassa nahnyt nuori mies paatti tulla ulos kadulle tuomaan meille evasta ettemme nakisi nalkaa. Banaanit, vohvelit, leivat, jogurtit, juusto ja purkillinen lihakastiketta todella saivat mielen herkistymaan kiitollisuudesta, vaikka olisimme luultavasti selvinneet hyvin pelkalla dyykkisaaliillakin. Kiitollisuuteni tuon miehen anteliaisuudesta on kuitenkin edelleen sanoinkuvaamattoman suuri.
Tunteiden hieman laannuttua paatimme vetaytya yopuulle rautatieaseman naisten vessaan. Tilaa oli kiitettavasti, eiku uniani hairinnyt muut kuin aanekkaat tavarajunat, ennen kuin aseman siivooja tuli herattamaan meidat viidelta.
Huono tuurimme ei kuitenkaan loppunut tahan. Pari tuntia aseman odotussalissa huonosti torkuttuamme paatimme ottaa riskin ja yrittaa pummilla kohti Grenoblea. Prahassa olimme kuulleet kokeneelta reissaajakaverilta, ettei Ranskassa pitaisi olla riskia kiinnijaamisesta, silla paikallisjunia ei kukaan tule tarkastamaan. Tama tieto mielessamme valitsimme junan huolella, mutta paskasti kavi. Itse olin jo aivan rentoutunut kun miltei kahden tunnin matkasta oli jaljella enaa puolet; eihan tassa nyt enaa voi mitenkaan kayda! Vaan kavi kuitenkin: rumaan violettiin liiviin sonnustautunut nainen tuli kyselemaan lippujamme, ja uhkaili poliisilla kun kerroimme ettei meilla ole rahaa. Han otti passimme itselleen siksi aikaa kun kirjoitti meille sakkoja. Reilu kuusikymmenta euroa saattaa tulla joskus maksettavaksemme, mikali ketaan kiinnostaa lahettaa laskujamme Ranskasta Suomeen. Ranskalaisen ystavamme mielesta jo tama on erittain epatodennakoista, saati se, etta posti loytaisi perille keksittyyn osoitteeseen.
Kokemus kuitenkin horjutti meidan aloittelijan uskoamme sen verran, etta ostimme kiltisti liput seuraavaan junaan, maaranpaana viimein Grenoble. Tassa junassa tarkastajat tulivat jo noin kymmenen minuuttia junan lahtemisen jalkeen, ja tuon matkan aikana naimme useiden ranskalaisten jaavan kiinni liputta matkustamisesta.
Kello oli noin kymmenen kun viimein paasimme perille ja saatoimme huoahtaa helpotuksesta. Vietimme seuraavat kahdeksan tuntia loikoillen puistossa tekematta juuri mitaan. Loysimme kuitenkin aivan tarpeeksi syotavaa puiston roskiksista ja saimme jalleen kerran saalista 7 euron arvoisen ruokakupongin, jotta meidan ei tarvitsisi enaa dyykata. Alusta asti oli siis selvaa, etta Grenoble on kaupunki minun mieleeni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti